Muistin tämän viime yönä kun kello näytti 03:15.
Olen kai vähän hullu ja typerä kun lähetän juhannuksena vielä tulen sinusta juovuksiin, kun monta kuukautta olen tapellut itseäni vastaan. Taistellut etten halua tietää kuka saa sut nyt ja kenen vuoksi en riittänyt.
Töissä tuntuu etten jaksa, meinaan pudottaa lautasia maahan suuttua
lapsille huutaa etten jaksa kuunnella niiden tappelua ja ei musta ole
leikkimään väsyneenä kehnosti nukutun yön jälkeen piilosta kun en jaksa
pysyä piilossa hiekkalaatikolla lentää hiekkaa silmiin ja toista
päässäsi älä suutu älä suutu.
Luulen ettei noin isojen lasten kanssa (8v ja 10v) minun ei ole
luonteva olla. Osaan hoitaa pieniä lapsia, lukea satuja ja rakentaa
majoja, mutta noiden kanssa homma menee niin ettei mikään kelpaa tai
mikään ei riitä.
Ja mun päässä soi vaan että se muuttaa pian pois täältä, tästä kaupungista täältä mun läheltä.
Ja kun en tiedä miten olla, miltä pitäisi tuntua tai kun melkeen itken
puhelimeen:"miksei mua otettu kauppaan mukaan", kun kaikki tuntuu nyt
niin suurelta kun oma olo on turta, eikä toinen helpota sitä tai yritä
edes.
Osan palkkarahoistani olenkin jo tuhlannut, järjettömiin
heräteostoksiin jotka ovat huutaneet minut tuhlaamaan rahani.
Kirppiksellä olisin päässyt varmaan suunnattoman paljon halvemmalla,
mutta väärinkäsityksen ansiosta minulla on nykyisin porttikielto ja
rikosrekisteri, kiitos kantakirppikseni. Pitäisi varata aika
kampaajalle, kun päässä on lähinnä heinäpelto nykyisin.
Enkä minä tiedä kuinka kauan ihmiset jaksavat katsoa touhujani läpi sormien, en todellakaan tiedä.
Etkö sinä lähdekkään
Minusta milloinkaan
torstai, 26. kesäkuu 2008
Kommentit